Tehtävä 2: Kuollut kevät

Digitaalikello hehkui sielutonta punaansa: 01:36.
Pimennysverhon raosta kuultavan Kehrääjänkujan
katuvalo piirsi pöytiä täyttävälle tavarapaljoudelle
hämyiset ääriviivansa aivan kuin määrittäen niiden
vähäpätöistä ja aikoja sitten menetettyä tarpeellisuuttaan.

Huone oli pääasiassa pimeä ja hiljainen. Taustalla humiseva,
tuttavan tuttavalla kootun pöytäkoneen jämät olivat tuon
muutoin sisältä kuolleen tilan viimeinen elonmerkki.
Aikaa, rahaa sekä esteettistä silmää syövä koomalaatikko,
josta Erin oli moneen kertaan käskenyt hankkiutua eroon.

Enää ei tarvinnut. Se oli lähtenyt tiistaina. Hämeenlinnaan kuulemma.
Se oli lähtenyt ja jättänyt viestin muistilapulle. Niille samoille oransseille,
joilla heillä oli ollut tapana muistuttaa toisiaan vielä silloin
niin kovin tärkeiltä tuntuneista asioista:

The Voice of Finland tänään: klo 20:00. Nauhoita!  

Mille soitti. Kysy niistä kuvista!

Hammaslääkäri 12.8

Tänään oli maaliskuu. Miten hitaasti aika kulkeekaan juuri
silloin kun sen ei pitäisi. Hyllyllä lojuva päärynä oli
tuijottanut syylistävästi viimeisen viikon ajan.
Eltaantunut ruskeakin teki siihen jo kotiaan, mutta ei hän
sitä roskikeen ollut jaksanut vielä raijata.
Sillä hetkellä se oli muutenkin kauneimmillaan,
muistutti elämän hetkellisyydestä sekä kuolevaisuudesta.

Raskaat luomet painuivat hiljalleen alas ja hän oli takaisin
Kokemäenjoella. Keväisen lämpimässä auringon paisteessa
käsi kädessä ihmisen kanssa, joka tuntui ymmärtävän.
Se ei ollut mitään niitä asioita, joiden vuoksi se parin vuoden
päästä tulisi oranssin muistilapun välityksellä tämän
omista vioistaan tietämättömän maalarin jättämään.
Vielä nyt se oli kaikkia niitä kivoja asioita ja
vielä nyt heillä olisi joitain hienoja hetkiä edessään.