keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tehtävä 1: Tabula rasa


Tyhjä paperi. Toisten sitä sanotaan jopa pelkäävän, mutta itselleni tuo puhdas valkoinen on aina edustanut mitä moninaisinta mahdollisuuksien kirjoa - todellista visuaalisen lyriikan leikkikenttää. Vapauden pelko on toisaalta myös ihan ymmärrettävää. Jokainen kynänveto kun määrittelee/pois sulkee seuraavan. Alituinen tietoisuus siitä, että toisella tavalla toteutettu valinta edellisessä lauseessa olisi voinut ehkä tehdä koko tekstistä paremman. Sisimmissämme toivomme, että olisi joku asettamassa niitä marginaalisia suuntamerkkejä, joita kohden pyrkiä.

Luova kirjoittaminen ei siis ole ollenkaan niin helppoa kuin luullaan. Se tapahtuu pääasiassa omista etua tavoittelemattomista lähtökohdistaan ja on pohjimmiltaan kirjoittajan taitavasti peiteltyä yksinpuhelua itselleen. Monet tällekin kurssille hakeutuneista ovat varmasti jossain elämänsä vaiheessa raapustelleet jotain ihan vain omaksi ilokseen. Juuri siinä tiivistyvät ne kirjoittamisen jossain määrin taiteelliset aspektit, joiden arvoa ei määritellä julkisten mielipiteitten valossa.

Itse aloitin kirjoittamaan vähän ennen koulun alkua. Kuvallisia tarinoita olin tehnyt jo niin pienestä pitäen kuin kynä vain oli kädessä pysynyt. Luova kirjoittaminen tai paremmin sanottuna (vapaa-aine) tuli kuitenkin tutuksi vasta peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Pidin siitä silloin ja lempiaineisiini se lukeutui vielä lukion äidinkielen kirjoituksissakin. Jälkikäteen onkin jännä muistella, missä vaiheessa sitä kömpelösti hallittua mekaniikkaa oppi todenteolla soveltamaan.

Suhtaudun kirjoittamiseen yhtenä laajamittaisena projektina. Lajina, jossa ei koskaan tulla valmiiksi, mutta johon hiljalleen harjaannutaan. Onnistumisen tuntemuksia poikivat kokemukset ovat työllä ansaittuja ja kantavat läpi elämän.

Lähdin luovan kirjoittamisen kurssille nauttimaan rentouttavasta tekemisestä sekä hakemaan näkökantaa omaan tekemiseen. Kaikkien pällisteltävissä oleva blogi harjoittaa mukavasti yhä enemmän yleistyvään nettikirjoittamiseen sekä kanssaopiskelijoilta saatava palaute sen itsekriittiseen tutkiskeluun. Näin paateettiseen flow:hun päättyvän kirjoitelmani innostamana, lupaudun ensi kerralla kirjoittamaan jotain täysin erilaista. Muutosta voi siis tapahtua näinkin löyhissä konteksteissa. Pysykää lukutaitoisina ja pistäkää palautetta.